Charlotta Lönnqvist 

 

Sivistynyt, arvostettu ja toimelias torppari, yrittäjä, mamselli ja hyväntekijä. Charlotta syntyi 4.2.1815 Fanjunkarsissa ja kuoli synnyinkodissaan 76- vuotiaana 27.4 1891.

Isä Jonas Lönnqvist (fanjunkare) palveli lippujunkkarina 1808-09 vuoden sodassa. Äiti Maria Forsström toimi pitäjässä pitokokkina. Charlotalla oli myös 5 vuotta vanhempi veli Axel Herman. Fanjunkars oli Sjundbyn kartanon alaisuudessa toimiva rakuunatorppa.

Lönnqvistien perhe muutti 1788 Sunnanvikista nykyisen Siuntion aseman alueelle, ensin kapakanpitäjiksi ja sitten Brusesin torppaan ( nykyinen Fanjunkars). Bruses nimi vaihtui Fanjunkarsiin, kun torppariksi asettui lippujunkkari Jonas Lönnqvist.

Mamselli Charlotta Lönnqvist osallistui lapsena Sjundbyn kartanon elämään. Hänen äitinsä toimi pitokokkina laamanni Carl-Henrik Adlecreutzin taloudessa. Adlercreuzeilla oli neljä poikaa ja seitsemän tytärtä, joiden kanssa Charlotta vietti lapsena paljon aikaa. Kirkonkirjojen mukaan Charlotta oli jo lapsena taitava lukija.

Siuntion pitäjän historiasssa Charlottaa kuvaillaan kiltiksi ja avuliaaksi tytöksi, joka aina osallistui Sjundbyn seurapiirielämään, sekä pieniin, että suuriin juhliin.

Laamannin aikaan Sjundbyyn omat laivat toivat tavaraa, tietoa ja vieraita maailmalta. Laamannin lapsilla oli ulkomaalaisia opettajia ja he kävivät myös opissa ulkomailla, Ruotsissa ja muualla Euroopassa.Yksi kotiopettajista oli Sveitsistä. Tällaisessa ympäristössä Charlotta eli lapsuutensa. Laamannin kuollessa Charlotta oli 17 vuotias.

Fanjunkars

Fanjunkars oli vauras torppa, jota torppari Jonas Lönnqvist yhdessä perheensä kanssa työllään vaurastutti edelleen. 

Jonas ja Maria laajensivat omalla työllään torppaa ja asuintaloon rakennettiin  toinen sisäänkäynti. 1800-luvun alussa torpan ympärille istutettiin hedelmäpuutarha. Torppaan kuului myös viljelysmaata (yhteensä 0,5 hehtaaria) pienen matkan päässä Fanjunkarsista . Varmaa tietoa sarkapeltojen sijainnista minulla ei ole.

Charlotan veli Axel Herman lähti Provooseen tekemään notaarin työtä, eikä palannut  jatkamaan torpparina Fanjunkarsiin.

Charlotta teki siis työtä vanhempiensa rinnalla Fanjunkarsissa lapsuudestaan asti ja jatkoi äitinsä työtä pitokokkina.

Charlotta oli myös taitava käsityöntekijä ja häntä pyydettiin usein tekemään mm morsiuskirstujen sisältöjä.

Charlotta eli moitteetonta elämää, toisin kuin hänen isänsä ja isoisänsä, hänestä ei ole käräjäpöytäkioissa mainintoja.

Charlottan ollessa 35- vuotias hänen isänsä kuoli. Kahdeksan vuotta tämän jälkeen myös hänen äitinsä Maria Forsström kuoli. Isän kuoleman jälkeen torpan velvollisuudet (taksvärkki) siirtyivät Charlotalle ja hänen äidilleen. 

Charlotta oli 35-vuotias yrittäjä ja torppari, kun hänelle isän kuoltua nimettiin miespuolinen holhooja. Emme tiedä kuka tämä mies oli. Holhooja nimitettiin, koska Charlotta ei ollut naimisissa. Vasta Siuntion käräjillä vuonna 1864 todetaan, että lain muututtua Charlotta ei tarvitse enää miespuolista holhoojaa. Hän oli silloin vauras ja menestyvä 49-vuotias pitopalvelualan yrittäjänainen.

Charlotan kotiin tilattiin useita kotimaisia ja ulkomaisia sanomalehtiä. Fanjunkarsissa  myös koulutettiin isojenkin tilojen nuoria tyttöjä sisäoppilaitosmaisesti.

Kertoman mukaan Charlotta hoiti taksvärkkinsä aina rahana, ei työllä Sjundbyylle. Tämä oli suuri etuoikeus, koska näin hän saattoi  jatkaa yrittäjänä, eikä hänen  tarvinnut vapauttaa työpanostaan kartanolle.

Charlotta ei koskaan vapautunut torpparin velvollisuuksista. 

Miesten töissä Charlottaa auttoi leipätorppari Kjellin. Naistorppareista historiasta on varsin vähän tietoa, he olivat varmasti hyvin harvinaisia. Itse olen löytänyt tietoa yhdestä naistorpparista, joka eli Ruotsissa.

Fanjunkarsin suurehkon torpan sisustus poikkesi tämänpäiväisestä. Kaksi savupiippua ja kaakeliuunit rakennuksen molemmissa päissä antoivat lämpöä torppaan. Isoa salia ei ollut vaan keittiön lisäksi talossa oli pienempiä kammareita.

Charlottalla oli nuoria tyttöjä kotitalousopissa (sisäoppilaitos) ja hänellä oli yleensä yksi tai kaksi piikaa. Elämänsä aikana hänellä oli myös ainakin kaksi ottolasta. Charlotta otti Fanjunkarsiin hoitaakseen sekä vanhuksia että lapsia. Omia lapsia hänellä ei ollut, hän ei myöskään adoptoinut ottolapisiaan. Råskogin pehtoorin ”orpo” Hilda Lindfors sekä Tilda Olin olivat hänen ottolapsiaan

Häät, ristiäiset, hautajaiset ja nimipäiväkutsut, olivat Charlottan erikoisosaamista.

Charlotta teki myös hyväntekeväisyystyötä pitämällä puhvettiia hyväntekeväisyystapahtumissa. Hän auttoi myös ystäviään 1860-luvun nälkävuosina ja joutui tästä syystä itsekin taloudellisiin vaikeuksiin. Kansakunta näki nälkää sekä Krimin sodan että katovuosien johdosta. Siuntion kylillä liikkui sekä kerjäläisiä että susia.  Fanjunkarsin torppaa uhkasi pakkohuutokauppa vuonna 1869, mutta Aleksis Kivi pelasti torpan.

Sudenmetsästys

Siuntiossa oli 1870-luvulla runsaasti susia. Charlotta oli taitava sudenmetsästäjä ja hänen tiedetään kaataneen useita susia. Susista maksettava kaatoraha oli myös Charlotalle tärkeä tulonlähde. Ansioistaan sudenmetsästäjänä hänelle myönnettiin Finska Hushållningssällskapetin ansiomitalli.


 

Aika Aleksis Kiven kanssa (7 vuotta) ”Suomen köyhin mesenaatti”

Stenvallit olivat tuttuja Charlotalle. Aleksis Kiven veli kirjanpitäjä Juhani Stenvall, joka asui Purnuksessa oli luetteloinut ja laskenut Charlotan äidin Maria Forsströmin kuolinpesän jäämistön arvon vuonna 1858 tämän  kuoltua. Charlotta peri torpan ja eläimet äidiltään. Vuonna 1857 Aleksis Stenvallista tuli ylioppilas. Me tiedämme ,että Aleksis Stenval asui veljensä luona Purnuksessa vuosina 1857 och 1858.

Aleksis muuttaa Siuntioon ja Fanjunkarsiin

Mutta vasta vuonna 1863 Aleksis Kivi asettui nykyisen Siuntion aseman alueelle. Ensin lähistöllä olevan Karellin tupaan ja sen jälkeen Fanjunkarsiin. Charlotta oli vuonna 1864 (49 vuotiaana) päässyt eroon holhoojastaan ja sai itsenäisesti päättää asioistaan.

Charlotta Lönnqvist Aleksia Kiven mesenaatti

Seitsmän vuotta ( vuosina 1864-1871) kirjailija Aleksis Kivi asui Charlotan kodissa, Fanjunkarsissa. Charlotta oli silloin 50-vuotias  ja Aleksis Kivi 30- vuotias. Aleksis Kivi oli jo ennen sitä ollut vuoden verran vieraana Charlotan ruokapydässä.

Alksis Kiven kuoltua Charlottan talouden tila parani huomattavasti. Hän oli silloin 57-vuotias. Aleksis Kivihän oli  yksi Charlotan monista vuokralaisista, mutta tiettävästi ainoa miespuolinen.

Minun mielestäni Aleksin 7 vuoden oleskelu Fanjunkarsissa ei ole mitenkään kummallista. Samoihin aikoihin Charlotalla oli piikoja palkkalistalla, ottolapsia kunnan rahoittamina ja tilojen tyttäriä koulutuksessa ja hän pyöritti myös ilmeisesti kannattavaa pitopalvelutoimintaa Sjundbyylle, Espoon kartanolle ja muille varakkaille tiloille.

Aleksis oli alivuokralaisena, ( maksoi jos ja kun pystyi)  ja Charlotta ymmärsi, että kirjailija tarvitsi rauhaa ja ylläpitoa. Kivi oli vain yksi Charlottan enemmän tai vähemmän kummallisista Fanjunkarsin asukkaista ja hyväntekeväisyyskohteista, jotka olivat Charlottalle elinkeino, mutta varmasti myös perhe.

Vaikeat ajat Fanjunkarsissa

Kaikki alkoi siitä kun Aleksis kävi syömässä Fanjunkarsissa. Hän muutti sinne kokonaan kesällä vuonna 1864.

Ajat olivat huonot ja vuonna 1869 Fanjunkarsia uhkasi pakkohuutokauppa. Vuonna 1869  Alekis Kivi oli kuitenkin  onnistunut saamaan palkkion etukäteen romaanistaan "Seitsemän Veljestä". Tämä pelasti Fanjunkarsin.

Kerrotaan että Charlotta ei osannut suomea, mutta todennäköisesti kyllä muita kieliä, joita hän oli oppinut Sjundbyyssä leikkiessään Adlercreuztien lasten kanssa. Aleksis Kivi osasi myös ruotsin kieltä.

Tarina Selmasta ja lahnanruodosta

Selma Adlercreutz kertoo päiväkirjassaan (joko 1868  tai 1869), että hän seitsemän-vuotiaana oli  kutsuilla Fanjunkarsissa. Kutsuilla  tarjottiin muunmuassa lahnan aladoobia. Kuinka ollakaan emännän  (Charlottan) kurkkuun tarttui lahnan ruoto eikä sitä saatu pois. Emäntä kiidettiin lääkäriin. Tiet olivat kuoppaiset ja huonot .Kun tultiin Sunnanvikiin kärrynpyörät osuivat tierumpuun, kärryt keinuivat ja kuinka ollakaan ruoto irtosi. Mamselli palasi kotiin ja jatkoi kutsujaan

Charlottan hautapaikka

Charlotta on haudattu Siuntion hautausmaalle. Hautausmaalla kerrotaan olleen  kolme hautakiveä. Eri järjestöt olivat pystyttäneet omat kivensä kunniottaakseen Charlotta Lönnqvistiä ,koska hän oli erittäin tärkeä ihminen.

Suomalainen teatteri laski seppeleen Charlottan hautajaisissa 1891 muistosanoilla ”Till minnet av Aleksis Kivis trogna välgörare”.

Myös suomenkieliset sanomalehdet huomioivat Charlotta Lönnqvistin poismenon kuolinilmoituksilla.Tämä tuskin oli mikään yleinen tapa siihen aikaan ( että ruotsinkielisen torpparin kuolemasta ilmoitettaisiin suomenkielisessä sanomalehdessä 1800- luvun Suomessa).

Charlottan kuoleman jälkeen 1891 Fanjunkarsin irtaimisto myytiin huutokaupalla. Huudettavana oli myös puolet rakennuksesta, kahden huoneen laajennus sekä liiteri, jonka Lönnqvistit olivat itse rakentaneet. Torpan toinen puoli kuului entuudestaan Sjundbyylle, joka myös ”käytännön syistä” huusi itselleen loput rakennuksesta.

Huutokaupasta saadut varat Charlotta oli testamentissaan ohjannut käytettäväksi Siuntion köyhien hyväksi. Charlottan kuollessa Fanjunkarsissa eli myös ottolapsi Tilda Olin, joka jäi torppaan asumaan, kun se muuttui kouluksi vuonna 1900. Koulutoiminnan loputtua Selma ja Thure Lindeberg lahjoittivat torpan Hembygdens vänner yhdistykselle kotiseutumuseoksi 1930. Rakennus ehti toimia museona 14 vuotta, ennen kuin se tuhottiin Neuvostomiehityksen aikana 1944-56 Porkkalakauden aikana. Nykyinen rakennus on jäljitelmä loppuajan ”kansakoulumallisesta” kotiseutumuseo Fanjunkarsista.

Lähteet

Alf Brenner, Sjundeå sockens historia del I-III

Martti Favorin, Siuntion historia

Teemu Keskisarja, Saapasnahka-torni Aleksis Kiven elämänkertomus

Henrik Lindeberg, Sigbritt Backman (red.), Torparliv - en skildring av torpväsendet på Sjundby gård

Henrik Lindeberg, Sjundby gårds arkiv/ www.sjundby.fi

Henrik Lindén, muntliga uppgifter 2018 utgående från gamla ritningar av Fanjunkars.

Teksti on Maria Lindénin kirjoittama esitelmä, jonka hän piti Keski-Siuntion Marttayhdistyksen tilaisuudessa Fanjunkarsissa 17. lokakuuta 2019